Hapuilevaa korttinäpertelyä

Kun neuloosi on iskenyt, niin mitään ei näemmä voi enää ostaa kaupasta valmiina. No, kokeilimpa sitten tehdä naimisiin meneville kavereille kortin, ihan itse. Askartelu ei oikein iske, mutta neulomisen ja virkkaamisen käyttäminen kaikkeen mahdolliseen kyllä.

Jos jotain tuli todistettua, niin ihan täysin omasta päästä näitä juttuja ei ainakaan kannata ryhtyä kehittelemään. Ainakaan keskellä yötä. Vai oletteko eri mieltä. Itse ”keksityt”:

rumat-torsot

Seuraavat versiot:

torsot2

Juu, olisi sitä ihan pikkaisenkin järkeä käyttäen voinut tajuta, että tuosta kolmiosta tulee siistimpi jos aloittaa sen tuolta kärjestä ja lisäilee silmukoita reunoihin. Tai toisena vaihtoehtona olisi ollut jotenkin vaikka vähän nätimmin kavennella niitä silmukoita. Mutta tulipahan nyherrettyä.

Kun olin tehnyt nuo ensimmäiset viritelmät niin aloin hakea netistä mallia sydämen virkkaamiseen. Life with Mari -blogin kirjoituksesta lähdin hakemaan suuntaa ja samalla lamppu syttyi noiden kolmioiden suhteen. Ekasta sydämestä tuli tähän tarkoitukseen kyllä iso. Ja seuraavasta muhkurainen (mutta omaan tyyliini just sopiva):

sydamet

Tuon jälkeen tein sitten vielä nopsasti uudet kolmiot ja lopuksi vielä pari pientä ympyrää. Kiinnitys kuumaliimapyssyllä (ihka eka kerta sitä lajia).

img_20161008_111038_kortti

Malli: omasta päästä
Langat: värin mukaan valittuna punainen Novita Nalle, persikka Drops Paris, valkoinen Novita Huvila, tummansininen Drops Merino Extra Fine.

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että itselleni hieman yllättäen tuo merinovillalanka ei ollut se kenkuin virkkailla. Hankalimmaksi muotoutui tuo Paris-lanka. Ja tuon Paris-langan kun olen juuri ostanut amigurumien virkkaamiseen, että onnea vain mulle.

 

Tulihan siitä aika… taiteellinen 😀 😀 😀 .

 
Edit 14.11.16: mä oon ny monesti pohtinut että otanko tän julkasun pois, että onko vähän nolo. Mutta ei, en nyt ala sensuroida itseäni.

Jätä kommentti