Yllärisukat

Tein ystävälleni yllätyksenä villasukat. Pysyn kannassani, on hitsin kivaa tehdä yllätyksenä näitä käsitöitä :). Tämä on itseasiassa helmikuun vastineeni omaan Ilahduta käsintehdyllä -haasteeseeni.

Valitsin langat, joista mieleeni tuli tämä ystävä, oikeastaan ne oli ne langat jotka vaati että juuri tämä työ tehdään juuri nyt :D. Lankoina käytössä Novita 7 veljestä hunaja ja Novita 7 veljestä Polaris Ilta-aurinko (ostohetkelläni nimeltään hunaja-oranssi-luumu).

Sivumennen sanoen tuo Polaris oli kyllä keränä monin verroin herkumpi, kudottuna tuosta tulee jotenkin tosi levotonta ja tuo luumu jotenki hallitsee. Harmituksena myös, että Polariksen hunaja oli kovin eri sävyistä kuin yksivärinen hunaja.

No, joka tapauksessa, ihan kivat tiikeriraitasukat näistä tuli:

Lanka: Novita 7 veljestä hunaja ja Novita 7 veljestä Polaris Ilta-aurinko
Puikot: 3,5 mm
Ohje: perusvillasukat vahvistamattomalla kantapäällä ja sädekavennuksella, silmukoita 48. Raidoissa hunajaa 2krs ja polarista 3krs.

 

PS. Pahoitteluni, että blogissa on ollut niin hiljasta lähiaikoina. Voisin selittää kaikkea rempasta kamerapiuhan katoamiseen ja blogialustan teknisiin ongelmiin, mutta toteampa vain, että olen yrittänyt ottaa tämän bloggaamisen rennosti harrastuksena, eli en ole ottanut suuria paineita julkaisun suhteen. Valmistuneita ja puolivalmiita käsitöitä on nyt ainakin jonoksi asti :).

Tulossa ennenkuulumattoman upea CAL

Hyvää Kalevalan päivää kaikille! Yleensä en perusta tällaisista teema- ja merkkipäivistä, mutta tällä päivällä on nyt pienoinen lisämerkitys itselleni :).

Nyt voin nimittäin ihan hieman jo raottaa salaisuuksien peittoa teille. Olen nimittäin ollut nyt jonkun aikaa mukana projetissa, jonka tuotoksena tullaan myöhemmin julkaisemaan Kalevala-aiheinen Suomen 100 -vuotisjuhlapeitto CAL. Mielettömän jännää!

Termejä tuntemattomille kerrottakoon, että tuo CAL tarkoittaa crochet along, eli virkkaa mukana -projektia. Eräänlaista yhteisvirkkausprojektia, jossa projektin ohjeet julkaistaan osissa ja osallistujat sitten virkkaavat yhdessä, samaan tahtiin omaa työtään.

Tässä tulevassa peittoprojektissa kukin virkkaa omaa torkkupeittoaan, joka koostuu 24 erillistestä ruudusta sekä reunuksesta. Kaikki ohjeet tulevat olemaan ilmaisia ja niitä on mukana kehittämässä useita suunnittelijoita, niin ensikertalaisia kuin konkareitakin. Projektin päävetäjinä toimivat Milla Elo ja Sari Åström (tietoa tästä CALista myös Sarin blogissa)

Tuskin maltan odottaa, että porukka pääsee mukaan tähän CALiin!

Kuva: Anne Vierimaa

Taaperolle kauluri

Meidän taaperolla on tänä talvena ollut akuutti kauluri-ongelma: kaikki kaupasta haalimani kaulurit, tuubihuivit sun muut lörpöttivät niin että kaula jäi käytännössä paljaaksi. Onneksi tämä on ihan helposti korjattavissa oleva ongelma. Ei muuta kuin neulomaan

Langaksi valikoitui tietenkin suosikkini Drops Merino Extra Fine ja ohje löytyi tuttuun tapaan Dropsin sivuilta. Tällä kertaa pysyttelin aika pitkälti omalla mukavuusalueella, tämä kauluri nimittäin oli helppoakin helpompi neulottava.

Materiaali: Drops Merino Extra Fine
Ohje: Honey Bunny, neulottu kauluri

Ohje toimi mielestäni hyvin, tämä kauluri suojaa sopivasti kaulaa. Kokokin piti ihan kutinsa (noissa etu- ja takakappaleessa taisin kyllä mennä aika pitkälle fiiliksen mukaan, en jaksanut juuri kaivella mittanauhaa esille 😀 ). Meidän esikoiselle on kiitollista tehdä neulomuksia, tätäkin kauluria on ahkerasti pidetty, niin sisällä kuin ulkona :D.

 

Tämä työ toimii samalla vuosi väriterapiaa -haasteen tammikuun työnäni, värinä tässä nimittäin ihana harmaa (tämä julkaisu vain laahaa hieman jäljessä, pahoitteluni siitä!).

Vuosi väriterapiaa -haaste

Tämä tulee nyt pahasti myöhässä, mutta haluampa lähteä silti vielä mukaan. Sirpukan solmuissa -blogin Mira heitti blogissaan  Vuosi väriterapiaa -haasteen. Törmäsin tuohon haasteeseen kovin myöhään, mutta koska se tuntuu niin hauskalta niin lähden nyt joka tapauksessa mukaan.

Haasteessa jokaiselle kuukaudelle valitaan nyt etukäteen väri. Kunakin kuuna sitten tehdään sitä itse valittua väriä päävärinä käyttäen joku käsityö. Itselleni valitsin tällaiset värit:

Tammikuu: harmaa
Helmikuu: vaaleanpunainen
Maaliskuu: hunaja
Huhtikuu: sateenkaari
Toukokuu: vastavärit
Kesäkuu: keltainen
Heinäkuu: sininen
Elokuu: vihreä
Syyskuu: oranssi
Lokakuu: violetti
Marraskuu: mustavalkoinen
Joulukuu: punainen


Muutamaan väriin minulla saattaa olla jo pientä ideaa, mutta suuren osan väreistä heitin tässä haasteena itselleni. Katsotaan mitä niistä loihdin (jos loihdin, stressiä ei sovi ottaa ;D ).

Saumuriharjoitteluna vauvanpöksyjä

Viime viikon lastenvaatekurssikerralla pääsin jo oikein tositoimiin. Surauttelin parit vauvanpöksyt saumurilla.

Ja voi, se saumurilla suristelu oli kyllä hauskaa. Välillä vähän haasteellista ja jännittävää, mutta hauskaa yhtäkaikki (hauskempaa kuin se kankaiden leikkaaminen, se on jotenkin pelottavaa). Ja oli ihan mahtavaa saada jotain valmista, ja niin nopeasti. En meinannut seuraavana yönä saada lainkaan unta kun olin niin tohkeissani.

Tein siis pöksyt, joissa kaiken ompelun sai suristella saumurilla. Ohjeeseen olisi kuulunut kuminauhavyötärö, mutta sen korvasin resorilla. En pelkästään tuon saumuroinnin takia vaan myös koska tykkään vauvalla enemmän resorivyötäröstä, joka ei paina masua.

Kahdet pöksyt sain lopulta valmiiksi. Toiset omalle tytölle ja toiset eräälle vertaisryhmän pikkupojalle, jonka osaksi on annettu enemmän sairastelua kuin yhdelle pikkuiselle kuuluisi. Tämä toimi samalla hyvää mieltä käsin tehdyillä -haasteen tammikuun työnä.

Näiden myötä opettelin tuota perussaumojen tekoa saumurilla, trikookankaan käsittelyä sekä resorien ompelua. Ehdottomasti haasteellisimpia olivat nuo resorit, eikä niistä nyt ihan täydellisiä tullutkaan. Yhden lahkeensuun osalta sain hyvää oppia siitä, mitä tapahtuu jos ei ole tarpeeksi tarkkana työn aloituksen ja lopetuksen kanssa tuollaisessa suljetussa saumurisaumassa, jäi sellainen hassu kolmio kun en ollut tarpeeksi tarkkana.

Olen ihan hurjan ylpeä noista pöksyistä. Ne näyttää ihan housuilta <3. Ja tuntuivat olevan ihan passelit meidän vauvan jalassakin (vähän isot, vaikka ovatkin meidän tytsyn käyttämää kokoa, eli 74cm). Eihän ne mitkään väri-ilottelut ole, mutta ihan just sopivat värikkäiden bodyjen kanssa. Vitsit miten ihana on nähdä omalla tenavalla itsetehtyjä juttuja, en pääse siitä millään yli :).

Kankaat: Eurokankaan palalaarista harmaata trikoota sekä Eurokankaasta mustaa resoria.
Kaavat: Ottobre 4/2016, Sweat & Merino -housut (vyötärö muutettu resorivyötäröksi)

 

Tätä lisää!!

Lapaset, joissa mikään ei onnistunut

Näissä lapasissa ei kyllä onnistunut oikein mikään. Noin niin kuin asiaa sen kummemmin kaunistelematta. Mutta kerrotaan toki hieman tarkemmin.

Projekti lähti käyntiin siitä, että osallistuin yhteen joululahjarinkiin. Tehtäväkseni tuli hankkia lahja ihmiselle, jonka lempivärejä ovat harmaan eri sävyt sekä tumman sininen yhdistettynä puhtaan valkoiseen. Näillä ajatuksin siis lankaostoksille.

Kävihän sitten niin, että eihän se ostamani lanka ollut mitään puhtaan valkoista. Vaan luonnonvalkoista (tuntuu tuo luonnonvalkoinen nykyään olevan the juttu). Ajattelin, että ei kai sillä niin väliä. Lapasia työstäessäni jouduin kuitenkin toteamaan, että tummansininen ja puhtaan valkoinen sopinevat aivan eri tavalla kavereiksi kuin tumman sininen ja luonnonvalkoinen. Että ei sitten menneet värit ihan putkeen.

Värien käytön suunnittelin noihin itse. Raidoituksessa muuttui suunnitelma lennosta ja laiskana purkajana tuonne jäi sitten yksi vähän väärän pituinen raita. Että ei mennyt putkeen sekään.

Entäs sitten valitsemani ohje. Etsin tapani mukaan ohjeen Dropsin sivuilta, nyt valikoitui kokeiluun Winter Waves. Tai en minä tuolta ottanut muuta kuin silmukkamäärät. Mm. peukalokiila aloitettiin mallissa ihan hassun myöhään, joten siinäkin taisin vähän sovellella itsekseni. Muistelin että lahjan saaja olisi melko siro, joten ajattelin että S/M-koko voisi olla bueno. No tuota. Ei niistä sitten ihan ehkä aikuisen käteen sopivia tullut. Että mulla oli sitten väärää väriä olevat liian pienet pienet lapaset. Kerrassaan hienoa.

Teinpä sitten kuitenkin lapaset loppuun. Vain todetakseni, että en mä nyt niitä sille lahjarinkiläiselle voi lähettää. Jäivät hetkeksi hyllyyn. Somessa huhuiltiin joulun tienoilla neuleita tulipalossa kotinsa menettäneille kuopionseutulaisille. Lähetin nämä lapaset sinne. Vaikka kaikki muu meni pieleen niin ihanan pehmoiset ja lämpöiset nuo kuitenkin ovat. Ja ehkä jollain lapsukaisella on niihin sopivan kokoiset kädetkin.

Materiaali: Drops Merino Extra Fine
Työvälineet: 3 mm ja 3,5 mm sukkapuikot
Ohje: silmukat ja mitat Drops Design Winter Waves, muuten omaa soveltelua.

Nössö lastenvaatekurssilla

Vaikka olen hätinä saanut palautettua mieleen neulonnan ja virkkauksen perusteet, olen nyt lähtenyt opettelemaan vielä uutta juttua, eli ompelua. Kun käsityökärpänen puraisee niin se puraisee näköjään kunnolla.

Aloitin viime viikolla Vantaan aikuisopiston järjestämän Lastenvaatekurssin. Ajatuksenani olisi opetella noita ompelun perusjuttuja mieluisassa muodossa tekemällä kaikkea kivaa lapsosille. Osaamispohjana ihan sellainen peruskoulun taitotaso. Kun menin kurssille (puoli tuntia myöhässä, kiitos kuopuksen), muut kurssilaiset olivat jo kovasti työn touhussa leikkaamassa kaavoja ja kankaita. Myönnetään, järkytyin ihan hieman kun itse en pariinkymmeneen vuoteen ollut kangassaksiin koskenut. No, kuulemma muut ovat käyneet jo aiemmin kyseisellä kurssilla.

Kovin pitkälle en ole vieläkään päässyt: ensimmäisellä kerralla sain leikattua yhdet kaavat ja toisella kerralla leikattua niillä kaavoilla kankaat sekä ommeltua peräti olkasaumat. Olin ajatellut, että harjoituskappaleiksi Eurokankaan palalaareista hankkimillani kankailla voisin vain surautella menemään, mutta jotenkin vain huomaan tuhraavani ja nyhertäväni pikkutarkasti ties mitä raidansuuntia (kankaasta, joka tuntuu olevan vinkeä ja väärä ihan joka suuntaan). No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

img_200306-kassakurssi

Sain jotain tehtyä tai en, niin tykkään ihan hurrrjasti tuosta kurssista. Muiden kanssa voi työskentelyn lomassa luontevasti puhua niin käsitöistä kuin lapsistakin (about ainoat aiheet, joista minulla tällä hetkellä oikeasti on jotain sanottavaa). Ihanan rentouttavaa olla hetken poissa kotoa, olla jotain muutakin kuin äiti. Nimittäin tuolla olen enemmän sellaisessa käsityöläisen roolissa (okei, käsityöharrastajan, tai käsityönoviisin. Mutta pointti ei ole äitiys vaan tuo käsillä tekeminen).

Tämä uusi harrastus on muutes poikinut ihan oman mielenkiintoisen (ja monelle käsityöharrastajalle todennäköisesti hyvin tutun) lieveilmiönsä: olin onnistunut kuluttaa kangasostoksiin about 300 € jo ennen kuin olin edes koskenut ompelukoneeseen. Kankaiden shoppailu vain on jotenkin niin ihanan rentouttavaa ja meditatiivista. Miettiä niitä tulevia projekteja ja  tehdä ihania kangaslöytöjä.

Toivoa sopii, että se varsinainen ompelu on myös sen verran mieluisaa, että tuolle varastolle tulee oikeasti jotain käyttöä (vähän jännittää kun peruskoulussa oikeastaan inhosin ompelua. Jotenkin se ompelukone oli vähän pelottava kapine ja surrutteli menemään niin että en itse meinannut pysyä perässä). Eilisestä kohtaamisesta saumurin kanssa jäi ainakin sellainen jännittynyt kutina, että tuskin maltan odottaa ensi viikon kurssikertaa. No, tunnustettakoon että olisi mulla oikeastaan kotonakin saumuri (äitini vanha). Siihen en täällä omin päin ole kuitenkaan uskaltanut koskea. Nössö mikä nössö.

Elämäni ensimmäiset miesten villasukat

Näitä sukkia ennen olen saanut valmiiksi yhdet villasukat… parisenkymmentä vuotta sitten. Että johan se oli aikakin lähteä tähän sukkabisnekseen.

Mies käyttää nykyään töissä aina villasukkia. Ja hän on työkavereidensa kanssa heittänyt huulta, että villasukkien värin pitää mätsätä paidan värin kanssa. Joten arvatkaapa vain, millaisen värimaailman sain kudottavakseni näihin elämäni ensimmäisiin miesten villasukkiin. Jep, musta tottakai. Toisaalta, voisiko olla suurempaa rakkaudenosoitusta kuin omalle kullalle joululahjaksi (joskin jälkikäteen) neulotut mustat villasukat.

p1018376-sukat-pien

Materiaali: Pirta Sukkalanka
Työvälineet: 3,5 mm ja 4 mm sukkapuikot
Ohje: Villasukat Novita 7 Veljestä Raita.

Käsialani on ilmeisesti hieman tiukahkoa, koska puikoissa sopivat tuntuivat olevan puolta numeroa isommat kuin ohjeessa. Kokeilin muuten alun perin tehdä tuon joustinneuleen niin, että värin vaihtumiskohdassa oli yksi kerros oikeaa, jolloin värin vaihtumisesta  ei olisi tullut tuollaista suhrua. Mutta se oikea neulos tuntui nurjalla puolella jotenkin epämiellyttävältä, joten tein sitten ihan vain perusjoustinneuletta.

Noin muutenkin pitäydyin ohjeessa, paras olla sooloilematta näiden käytännössä ensimmäisten sukkien kanssa. Muuten meni ihan mallikkaasti, mutta tuossa kantapäässä onnistuin jotenkin söhläämään pari ylimääräistä silmukkaa, eli reikien välttämiseksi poimin 16 silmukkaa puikoille 14 silmukan sijasta. Tiedä sitten mistä nekin repäisin. Noin muuten tuo kantapään teko olikin simppelimpää mitä olin ajatellut. Tuo nauhakavennus näyttää muuten jotenkin hassulta kun on tottunut näkemään sädekavennusta. Ehkä opettelen seuraavaksi tekemään sädekavennuksen. Ja vahvistamattoman kantapään.

Mitäpä tästä sen enempää runoilemaan. Yllättävän näppärästi tuota mustaa väriäkin neuloi ja kaikkineen sukat valmistuivat aika joutuisasti.

 

 

p1018393-sukat-pien

Hyvää mieltä käsintehdyillä

Joulun aikaan sitä huomaa, miten kiva on tehdä erilaisia käsitöitä lahjaksi. Mutta joulu on vain kerran vuodessa. Ja tuntuu hassulta keskittää läheisten ilahduttaminen vain jouluun (ja muutamien osalta lisäksi syntymäpäiviin). Monet tuntuvat aloittavan joululahjojen tekemisen heti tammikuussa. Mutta miksi ihmeessä odottaa jouluun asti?

Mielessäni on pyörinyt jo syksystä lähtien kaikenlaisia kivoja käsityöprojekteja, joiden tuotoksilla olisi niiiin kiva ilahduttaa lähimmäisiä. Mutta en malta kyllä odottaa ensi jouluun asti. Enkä toisaalta ehtinyt tehdä niitä tuohon juuri juhlimaamme jouluun kun olin niin hurahtanut joulukoristeisiin ja joulukalenterin pitämiseen täällä blogissa.

Joten siitä se ajatus sitten lähti. Mitäs jos ilahduttaisin jotakuta elämääni kuuluvaa ihmistä tämän alkaneen vuoden jokaisena kuukautena. Jollain pienellä tai isommalla itse käsin tekemälläni tuotoksella. Ihan ilman sen kummempaa syytä (syntymäpäivä-nimipäivä-mitä-näitä-nyt-on), ihan vaan kun haluan ilahduttaa juuri sitä ihmistä, juuri silloin. Ja käsintehdyllä koska niissä on aina ihan eri tavalla sitä tunnetta mukana.

Vitsi, joooooo, just niin mä haluun tehdä.

Ja mä olen nyt niin innostunut tästä että haastan kaikki tämän lukeneet mukaan! Ja haastakaa tekin vielä muita! Koska uskon, että tästä tulee takuulla hyvä mieli.

 

Ja tämän voi käsittää suppeasti koskemaan omaa lähipiiriä tai laajasti lähimmäinen-käsitteenä käsittämään vaikka koko maailman ihmiset (ja vaikka eläimet siihen päälle). Käsin tehdyssäkin vain mielikuvitus on rajana. Toisaalta, koska ajatus on ilahduttaa ja tuoda hyvää mieltä, niin täytyy muistaa olla myös armollinen itselle. Jos ei jonain kuukautena ehdi tai jaksa niin siihen ei onneksi maailma kaadu, kukaan ei jää paitsi kun ei edes tiennyt että hänelle oli kaavailtu ihanaa yllätystä.

 

Kuka lähtee mukaan?

Kirjoneulelapaset miehelle

Viimein pääsen esittelemään neulomiani joululahjoja. Ensimmäisenä niistä tärkeimmät, eli lapaset miehelleni. Näiden tekemisen aloitin ihan ensimmäisenä joululahjatyönä, siten niitä voitaneen pitää ensimmäisinä lapasinani yli 20 vuoden tauon jälkeen. Tosin, eivät kyllä valmistuneet ihan ensimmäisinä. Jos en ole kertonut tätä vielä riittävän monta kertaa niin kirjoneule ja minä ei oikein tulla juttuun.

pc288356-lapaset-pien

Mun oli alun perin tarkoitus tehdä ihan vaan mustat palaset, joissa on pari vihreää raitaa joustinneuleessa. Sitten aloin miettiä, että saahan niitä mustia lapasia kai kaupastakin. Ja törmäsin tuohon kirjoneulekuvioon. Yhtäkkiä olikin pakko tehdä lapaset tuolla kuviolla. Ja voi miten myöhemmin kirosinkaan koko ideaa. En mitenkään oppinut pitämään lankoja yhtä aikaa hyppysissäni, vaan tiputin aina toisen langan alas. Ei ollut järin nopeaa puuhaa.

Mitäs itse lopputuotoksesta on sanottavaa. No, nyt ehkä lopulta molemmissa peukuissa kulkee verikin (näytti jo vähän pahalta kun pari langankuljetusta oli jäänyt kireälle. Sain onneksi löyhdytettyä niitä). Logiikkavirheen johdosta tuonne tuli peukalokiilaan hassu pikku yksityiskohta. Eikä tuota nyt parhaalla tahdollakaan voi mitenkään tasaiseksi jäljeksi sanoa.

Olin muutes varma, että tuo vihreä loppuu kesken. Sitä oli vain yksi kerä ja yhden lapasen jälkeen jäljellä oli 24g. Ostin uuden kerä, vain huomatakseni lopussa että alkuperäinen kerä riittikin. Se oli ilmeisesti ollut 3g vajaa kerä.

Mutta niin, ovathan nuo kyllä oikeastaan aika kivan näköiset. Ja on niitä ainakin oikein pitkään, hartaasti ja tunteella tehty. Mitä muuta voi lahjalta toivoa.

pc288367-lapaset-pien

Materiaali: Drops Design Karisma
Työvälineet: 2,5 mm ja 3,5 mm sukkapuikot
Ohje: Silmukkamäärät, peukalokiila ja kärkikavennus Drops Design Winter comfort, muu omaa soveltamista.

 

Mies otti heti käyttöön. Ovat kuulemma lämpimät.

pc288346-lapaset-pien2