lastenvaatekurssi

Saumuriharjoitteluna vauvanpöksyjä

Viime viikon lastenvaatekurssikerralla pääsin jo oikein tositoimiin. Surauttelin parit vauvanpöksyt saumurilla.

Ja voi, se saumurilla suristelu oli kyllä hauskaa. Välillä vähän haasteellista ja jännittävää, mutta hauskaa yhtäkaikki (hauskempaa kuin se kankaiden leikkaaminen, se on jotenkin pelottavaa). Ja oli ihan mahtavaa saada jotain valmista, ja niin nopeasti. En meinannut seuraavana yönä saada lainkaan unta kun olin niin tohkeissani.

Tein siis pöksyt, joissa kaiken ompelun sai suristella saumurilla. Ohjeeseen olisi kuulunut kuminauhavyötärö, mutta sen korvasin resorilla. En pelkästään tuon saumuroinnin takia vaan myös koska tykkään vauvalla enemmän resorivyötäröstä, joka ei paina masua.

Kahdet pöksyt sain lopulta valmiiksi. Toiset omalle tytölle ja toiset eräälle vertaisryhmän pikkupojalle, jonka osaksi on annettu enemmän sairastelua kuin yhdelle pikkuiselle kuuluisi. Tämä toimi samalla hyvää mieltä käsin tehdyillä -haasteen tammikuun työnä.

Näiden myötä opettelin tuota perussaumojen tekoa saumurilla, trikookankaan käsittelyä sekä resorien ompelua. Ehdottomasti haasteellisimpia olivat nuo resorit, eikä niistä nyt ihan täydellisiä tullutkaan. Yhden lahkeensuun osalta sain hyvää oppia siitä, mitä tapahtuu jos ei ole tarpeeksi tarkkana työn aloituksen ja lopetuksen kanssa tuollaisessa suljetussa saumurisaumassa, jäi sellainen hassu kolmio kun en ollut tarpeeksi tarkkana.

Olen ihan hurjan ylpeä noista pöksyistä. Ne näyttää ihan housuilta <3. Ja tuntuivat olevan ihan passelit meidän vauvan jalassakin (vähän isot, vaikka ovatkin meidän tytsyn käyttämää kokoa, eli 74cm). Eihän ne mitkään väri-ilottelut ole, mutta ihan just sopivat värikkäiden bodyjen kanssa. Vitsit miten ihana on nähdä omalla tenavalla itsetehtyjä juttuja, en pääse siitä millään yli :).

Kankaat: Eurokankaan palalaarista harmaata trikoota sekä Eurokankaasta mustaa resoria.
Kaavat: Ottobre 4/2016, Sweat & Merino -housut (vyötärö muutettu resorivyötäröksi)

 

Tätä lisää!!

Nössö lastenvaatekurssilla

Vaikka olen hätinä saanut palautettua mieleen neulonnan ja virkkauksen perusteet, olen nyt lähtenyt opettelemaan vielä uutta juttua, eli ompelua. Kun käsityökärpänen puraisee niin se puraisee näköjään kunnolla.

Aloitin viime viikolla Vantaan aikuisopiston järjestämän Lastenvaatekurssin. Ajatuksenani olisi opetella noita ompelun perusjuttuja mieluisassa muodossa tekemällä kaikkea kivaa lapsosille. Osaamispohjana ihan sellainen peruskoulun taitotaso. Kun menin kurssille (puoli tuntia myöhässä, kiitos kuopuksen), muut kurssilaiset olivat jo kovasti työn touhussa leikkaamassa kaavoja ja kankaita. Myönnetään, järkytyin ihan hieman kun itse en pariinkymmeneen vuoteen ollut kangassaksiin koskenut. No, kuulemma muut ovat käyneet jo aiemmin kyseisellä kurssilla.

Kovin pitkälle en ole vieläkään päässyt: ensimmäisellä kerralla sain leikattua yhdet kaavat ja toisella kerralla leikattua niillä kaavoilla kankaat sekä ommeltua peräti olkasaumat. Olin ajatellut, että harjoituskappaleiksi Eurokankaan palalaareista hankkimillani kankailla voisin vain surautella menemään, mutta jotenkin vain huomaan tuhraavani ja nyhertäväni pikkutarkasti ties mitä raidansuuntia (kankaasta, joka tuntuu olevan vinkeä ja väärä ihan joka suuntaan). No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

img_200306-kassakurssi

Sain jotain tehtyä tai en, niin tykkään ihan hurrrjasti tuosta kurssista. Muiden kanssa voi työskentelyn lomassa luontevasti puhua niin käsitöistä kuin lapsistakin (about ainoat aiheet, joista minulla tällä hetkellä oikeasti on jotain sanottavaa). Ihanan rentouttavaa olla hetken poissa kotoa, olla jotain muutakin kuin äiti. Nimittäin tuolla olen enemmän sellaisessa käsityöläisen roolissa (okei, käsityöharrastajan, tai käsityönoviisin. Mutta pointti ei ole äitiys vaan tuo käsillä tekeminen).

Tämä uusi harrastus on muutes poikinut ihan oman mielenkiintoisen (ja monelle käsityöharrastajalle todennäköisesti hyvin tutun) lieveilmiönsä: olin onnistunut kuluttaa kangasostoksiin about 300 € jo ennen kuin olin edes koskenut ompelukoneeseen. Kankaiden shoppailu vain on jotenkin niin ihanan rentouttavaa ja meditatiivista. Miettiä niitä tulevia projekteja ja  tehdä ihania kangaslöytöjä.

Toivoa sopii, että se varsinainen ompelu on myös sen verran mieluisaa, että tuolle varastolle tulee oikeasti jotain käyttöä (vähän jännittää kun peruskoulussa oikeastaan inhosin ompelua. Jotenkin se ompelukone oli vähän pelottava kapine ja surrutteli menemään niin että en itse meinannut pysyä perässä). Eilisestä kohtaamisesta saumurin kanssa jäi ainakin sellainen jännittynyt kutina, että tuskin maltan odottaa ensi viikon kurssikertaa. No, tunnustettakoon että olisi mulla oikeastaan kotonakin saumuri (äitini vanha). Siihen en täällä omin päin ole kuitenkaan uskaltanut koskea. Nössö mikä nössö.