Jossain somen ryhmässä näin pohdintaa siitä, että virkkaisi torkkupeittoon yhden rivin joka päivä. Siitä jäin pohtimaan. Mitä jos tekisi joka päivä torkkupeittoa niin, että käyttäisi aina sitä päivää kuvaavaa väriä. Siis että tekisi vähän niin kuin päiväkirjaa torkkupeittoon.
Jokaiselle värille olisi mietittynä omat merkityksensä (näitä värien merkityksiähän löytyy erilaisista teorioista vaikka mitä). Ja joka päivä sitten valitsisi peittoon sitä päivää jollain tavalla kuvaavan värin. Mustaa suruun, keltaista iloon, punaista rakkaudentäyteiseen päivään. Tai jotain.
Ei sen värin tarvitsisi kuvata sitä koko päivää, mutta että miettisi aina iltapuolella, että mikä tunne tai mielentila on jäänyt siltä päivää mieleen. Voisi olla mielenkiintoinen nähdä, että millainen kokonaisuus vuoden aikana syntyisi.
En pidä realistisena, että ihan aidosti joka päivä myös tekisi sitä torkkupeittoa. Mutta jos kirjaisi ainakin ylös kunkin päivän värin ja tekisi niin usein kun vaan suinkin ehtisi/viitsisi/jaksaisi. Tuo rivi kerrallaan ei mua ehkä niin nispaa. Mutta vaikka pieniä isoäidinneliöitä, jotka sitten yhdistäisi aikajanaksi.
Jotenkin tuo vähän kiehtoisi, että jossain kohtaa päivää tulisi vähän pysähdyttyä miettimään, että mikä sinä päivänä on ollut erityistä. Tässä kotonaollessa nimittäin päivät jotenkin puuroutuvat toisiinsa ja sitä elää vähän sumussa. Ja muutenkijn ehkä jää vähän omat mietteet ja tunteet sivuun.
Äh en mä tiedä. Voisihan sitä ainakin kirjata vähän juttua ylös tässä alkuvuodesta ja sitten tuossa vähän päästä hankkia langat jos inspis tosissaan kantaa.
Ja sitten on vielä tämä äitini kokoama ompelupaketti: itse tehty tarvikelaukku jossa oma kolonsa saksille, kangassakset, nuppineulatyyny nuppineulojen kera, neuloja sekä saumurineuloja (Kyllä, minulla on äitini vanha saumuri. Ja ei, en ole uskaltanut sitä toistaiseksi käyttää.). Minun olisi tarkoitus ensi viikolla aloittaa lastenvaatteiden ompelukurssi paikallisessa aikuisopistossa. Toivottavasti saadaan kuopuksen ruokailut hoidettua niin, että pystyn kurssille osallistumaan täysipainoisesti. On meinaan aikatavalla tullut kankaitakin jo hommattua tyttöjen vaatteisiin. Saumurin kaveriksi olisi tarkoitus ostaa kotiin myös ompelukone. Jännityksellä muutes odotan kurssin alkua. Olen nimittäin kouluaikoina inhonnut ompelua, saa nähdä olenko sinut ompelukoneen kanssa näin vuosia myöhemmin.
Pienempi hattu oli oikein sopiva Dublo-apinalle
Pyyhekoukuissakin ihan veikeitä (käytettävyys kenties hieman kyseenalainen)
Koko: korkeus 10,5 cm, paino 7 g.